Saliarvostelu: Club 16 – Trevor Linden Fitness

Kun täällä Kanadassa oloneuvoksena ollessa on ehtinyt treenata, niin on vahingossa päässyt lipsahtamaan niin hurjaan punttikuntoon, että käymässäni paikallisesta kunnan salista alkoi painot loppumaan, eikä vaimoakaan voi joka kerta patistaa jalkaprässin päälle istumaan. Oli siis aika kokeilla uutta salia.


Club 16 Trevor Linden Fitness ( www.trevorlindenfitness.com ) on paikallisen Canucks-legendan Trevor Lindenin nimeä kantava ja ilmeisesti omistamakin kuntosaliketju. Sali ja sen markkinointi näkyvät paljon katukuvassa ja niiden perusteella epäilen sen olevan johtavia tekijöitä kyseisillä markkinoilla täällä Vancouverissa.
Trevor Linden on tässä kaupungissa suositumpi kuin Palannon Jesse ja Niemisen Ville Tampereella yhteensä ja ajattelin että sieltä jos painot loppuvat, on se Lindeeni niin rikas mies, että se käy äkkiä ostamassa niitä lisää.

Kuten lähes kaikki kuntosaliketjut täällä, Lindenkin mainostaa, että kokeilla saa muutaman päivän ilmaiseksi, miltä jumppa kyseisessä puljussa maistuu.
Ilmaisten treenipäivien houkuttelemana pistin repun selkään, pukeuduin Under Armouriin päästä varpaisiin ja menin kyseiselle salille Maple Ridgessä. Kerroin asiani tiskillä ja se ilmeisesti ymmärrettiin huonosti. Seuraavaksi minut johdatettiin huoneeseen ja kehotettiin kohteliaasti istumaan. Nuori myyjä onnitteli minua, kun olin tehnyt uskomattoman mahtavan valinnan ja olin päättänyt tulla heille treenaamaan. Onnitteli myös siitä, että olin päättänyt valita uuden, liikunnallisen elämäntavan, jossa hän, Trevor Linden ja koko salin henkilökunta tulisivat minua auttamaan ja tukemaan. Vieritin muutaman liikutuksen kyyneleen kauniista sanoista, mutta pyysin että nyt kun paskapuheet hoidettu niin päästäisi minut jo treenaamaan. Hän kuitenkin laittoi esitettä eteeni ja aloitti myyntipuheensa. Tarjosi erilaisia jäsenyyksiä, PT-palveluita, ruokavalioneuvontaa, parkkipaikkaa, juomapulloa, pyyhettä, treenipaitaa ja kaikkea mahdollista. Ja kaikki nämä minulle nyt erikoishintaan. Että laitetaanko nimeä paperiin ja luottokorttia surisemaan? Sanoin sille, että laitetaan nyt niitä ilmaisia treenipäiviä, jota oikein internetissä saakka lupaillaan. Selvästi pettyneen oloinen kaveri kirjoitti pahvikortin ja käski mennä treenaamaan.

 

Täällä uudella mantereella olen tottunut, että salit ovat vähintään Messukeskuksen kokoisia. Niihin verrattuna tämä sali oli verrattaen pieni; arviolta 2000 neliötä. Ilmeisesti nämä ihmiset täällä tykkäävät kovasti noista hilavitkuttamista, joita ammattikielellä hienosti myös CV-laitteiksi kutsutaan. Kolmasosa salin tilasta oli varattu niille härveleille. Siellä oli kymmenittäin erilaisia kuntopyöriä, crosstrainereitä, porraskoneita, soutulaitteita ja sitten oli sellaisia härveleitä, että pitäisi olla astronautin koulutus, että niitä osaisi käyttää.

Itseni lisäksi salilla samaan aikaan treenasi vajaa sata ihmistä, joten moni muukin itseni lisäksi oli päättänyt vannoa liikunnallisen elämäntavan ja Trevor Lindenin nimeen.
Sali vaikutti hyvin huolletulta ja siistiltä. Siihen positiiviset asiat oikeasti jäivätkin. Varustus oli kehno ja vähäinen ottaen huomioon käyttäjien määrän. Painonnostotankoja oli tasan kaksi kappaletta, kyykkytelineitä kaksi, penkkipunnerruspenkkejä myös kaksi ja yksi jalkaprässi. Eli osoittautui heti aika hankalaksi tehdä sitä treeniä mitä oli suunnitellut. Itseni lisäksi 30 muutakin ihmistä halusi tangot käyttöönsä, penkeille oli ovelle asti jonoa ja jalkaprässiin oli ihan turha kuvitella pääsevänsä, kun siinä mummo teki pohkeita. Mummo oli päättänyt tehdä niitä sata sarjaa kymmenen minuutin palautuksilla.

Näillä on lisäksi sellainen tapa salilla, että laite pidetään varattuna kynsin ja hampain. Sarjojen välissä istutaan naama puhelimessa, vaikka laitteelle olisi tekijöitä kuinka pitkäksi jonoksi asti. Vaikka kanadalaiset eivät pahastu mistään ja ovat mukavia viimeiseen saakka, niin suurimpana henkilökohtaisena loukkauksena maanpäällä he kokivat sen, kun pyysin että saanko sillä välin tehdä, kun luet sitä puhelintasi. Ensimmäisellä treenikerralla suututin sen myyjän lisäksi varmaan 30 ihmistä. Loput 70 ihmistä suuttuivat, kun tankojen ollessa varattuja, varastin toisesta penkistä tangon itselleni maastavetoa varten.

Täällä ei ole ilmeisesti tarkoitus tehdä tangolla maasta- ja rinnallevetoja painonnostoliikkeistä puhumattakaan. Ei ollut painnostolavaa ja lattian mattokin oli sellainen ohut ja täysin joustamaton, ettei tankoa siihen voinut kuin äärimmäisen hellällä enkelin kosketuksella laskea. Vaikka pyrin tähän enkelin kosketukseen maastavetoja tehdessäni, aiheutti siitä kuulunut ääni sankkaa pahennusta. Under Armourin lippisten lipat heiluivat, kun porukka pyöritteli päätään ja muljauttelivat silmiään äänestä pahastuneena.

No jotain positiivistäkin oli. Autolla pääsi melkein oven eteen ja käsipainoissa riitti, vaikka nekin pyritään kanadalaisen tapaamaan varaamaan, jemmaamaan ja piilottamaan. Samoin levypainoja riitti, vaikkei tankoja ollutkaan mihin niitä ripustaa.

Muutaman käynnin jälkeen huomasin, että ainoa oikeastaan siedettävä aika mennä kyseiselle salille treenaamaan on lounasajan ulkopuolella iltapäivällä ja ennen virastojen sulkeutumista. Toki silloinkin joutuu verissäpäin tangoista ja laitteista tappelemaan, mutta vastustajia on tuolloin huomattavasti vähemmän.

Kun ilmainen treeniaika tässä puulaakissa umpeutuu, ajatuksena on mennä testaamaan toisen entisen urheilustaran, Steve Nashin sali www.snclubs.com Katotaan miten miehen siellä käy.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *