Saliarvostelu – Steve Nash Fitness World

Terve vaan taas täältä Kanadasta Vancouverista!

Kirjoittelin tänne blogiini aiemmin treenailuistani Trevor Linden Fitnesillä                    ( www.trevorlindenfitness.com ). Kun ilmaiset treenipäivät olivat siellä loppuun treenattu ja huippuunsa viritetty miesvartaloni kaipasi taas ärsykettä, otin suunnakseni Steve Nash Fitness Worldin ( www.snclubs.com ) , joka lupaa muiden kuntosaliketjujen tavoin viikon ilmaiset treenit ilman sitoumuksia.

Steve Nash on alun perin australialainen koripallosuuruus, jonka kanadalaiset ovat omineet itselleen, kuten mekin koitimme tehdä Eduard Hämäläisen ja Frantz Krugerin kanssa. Meidän tapauksessa kävi vain siten että menetys tökkäsi siihen, kun herrat vaihtoivat suomipaidan päällensä.

Steve Nashille ei käynyt näin, vaan menestystä tuli NBA:ssa aika rutosti. Koripallon peluusta herralla jäi ilmeisesti sen verran ylimääräistä rahan paskoo taskuun, että sitä piti oikein varta vasten tuhlata bisneksistä toiseksi huonoimpaan, kuntosalibisnekseen.

Mutta asiaan. Saapastelin sisään Steve Nash fitness Worldiin. Täällä Kanadassa tapaa salit olla Ameriikan tyyliin isoja kuin mitä ja sitä odotin tältäkin. Jos Trevor Lindenin sali yllätti pienellä koollaan (Ameriikan mittapuulla) niin ei tämäkään ihan hillitön kompleksi ollut. Oiskohan sellaiset rapiat 4000 neliötä ollut.

Koska Trevor Lindenin salilla en ollut onnistunut kyseistä herraa tapaamaan niin mietin, josko täällä pääsisi itse nokkamiehen ja superstaran puheille. Ennen kuin respan poika ehti minulle päivää sanomaan, kysyin että onkos pomo paikalla? Pian takahuoneesta tuli urheilullisen näköinen kaveri liian pieni t-paita päällä käsipäivää tekemään ja hauaajuuta sanomaan. Mietin että ompa vain erin näköinen kaveri tämä Nash luonnossa kuin telkkarissa ja Youtuben highlighteissa. Kaverihan on lyhyt ja tukkakin ihan eri värinen. Koska olen itsekin ollut telkkarissa, tiedän että se vääristää ja arvelin syyn olevan siinä. Otettiin siinä sitten sen kanssa erilaisia selfietä nyrkit pystyssä ja ilman. Kerroin sille Lauri Markkasesta, Peltoperän Tapsasta ja Susijengistä. Näytin sille Susijengin kannustushuudon, layupin ja Pivot-käännöksen. Loppuun pyysin siltä vielä nimmarin pakaraan ja paidan rintamukseen.

Ajattelin että nyt kun itse pomo on tavattu, välttyisin hurjilta myyntipuheilta, mutta turha luulo. Niin minua taas nöyränä poikana vietiin koppiin. Vaikka näihin myyntitilanteisiin salikäyntien yhteydessä on täällä Kanadassa jo jonkin verran tottunut, muistuu niistä aina mieleen Isokylän Yläasteen rehtorin kanslia ja juttutuokiot siellä 90-luvun alun kultaisina vuosina. Vaikka vastapuolella istuikin nyt Väyrysen Pentin tilalla ulkonäön ja käytöksen puolesta todellinen unelmavävy, tekee tilanteesta mieli aina mahdollisimman pian pois, niin kuin muinoin Pentin kansliastakin Isokylällä. Ensin tämä kaveri yritti tehdä jotain käsitervehdystä, joka meni minulla sekaisin jo ensimmäisen sormisipaisun jälkeen ja sitten pyydettiin taas kohteliaasti istumaan.

 

Kuuntelin myyntipuheet, kehut ja tarjoukset. Yllättäen taas olisin saanut mahtavan tarjouksen jäsenyyksistä ja muista tilpehööreistä, joka olisi voimassa ainoastaan vain tänään. Vastasin että njet ponimaj ja pääsin kopista pois treenaamaan.

Itse sali oli pirun hyvä. Kaksi painonnostolavaa, kyykkytelineitä puolenkymmentä, levypainoja aivan käsittämättömät määrät ja käsipainoja myös. Jalkaprässejä oli kaksi, painonnostopenkkejä tasaisena ja joka suuntaan vinoina versioina oli myös useita. Varsinkin jalkapäivä on tällä salilla juhlapäivä, koska Hack-kyykkylaitteita ja prässejä löytyi eri kulmilla ja vaikka minkälaisia.

Painopakkalaitteet olivat varsin laadukkaat ja niitäkin oli käyttäjämäärään nähden lukumäärällisesti varsin kiitettävästi. Salin yhteydessä oli erikseen varattu pienempi salitila sellaisille, jotka haluat treenata poissa hikisten ukkojen ja akkojen ähinältä ja painojen paukkeelta. Siellä painopakkalaitteiden tilalla oli paineilmalaitteet ja perus CV-härvelit. Todella asiallinen tila ikäihmisille, vasta-alkajille tai PT:n kanssa treenaaville.

Salilla oli lisäksi varattu tilaa kahvakuulille, oli rata painokelkan työntämistä ja vetämistä varten. Löytyi myös kaikki mahdolliset vempeleet crossfittyyppiselle- ja toiminnalliselle harjoittelulle. Oli puolapuitta, bokseja ja renkaita missä roikkua ja köydet joita trendikkäästi vetkuttaa.

Itse treenasin juuri ennen oletettavaa ruuhkahuippua neljän aikaan iltapäivällä ja silloin porukkaa kyllä riitti, mutta salin varustus ja tila koko kestivät sen loistavasti ja sali pysyi treenattavana.

Meikäläiselle, joka tykkää treenata monipuolisesti, joskus olympianostoja, joskus perus junttipunttia, joskus funktionaalisempia hilavitkutuksia, sali oli oikeastaan täydellinen. Steve Nashin sali oli hyvä sekoitus rehellistä voimailusalia, tavan kuntosalia ja myös sellainen ilmapiiriltään, että sinne uskaltaa tulla myös huonokuntoisempi tai kuntosaliharrastusta aloitteleva.

Jos itse elelisin pysyvämmin tällä paikkakunnalla, niin todennäköisesti hankkisin jäsenkortti tälle salille ja tulisin sinne PT-asiakkaidenikin kanssa jumppaamaan.

Treenin jälkeen ei paikasta lähdettykään kuin hollituvasta. Toinen myyjä otti vuorostaan minut koppiinsa. Piinasi minua hetken hankkimaan jäsenyyksiä, lippalakkia ja ynnä muuta. Ymmärsi kuitenkin hyvin haluttomuuteni tehdä minkäänlaisia kauppoja, kun kerroin rajallisen ajan oleskelulleni maassa. Kehaisin heidän kaupunkiaan ja salia maasta taivaisiin. Molemmat oltiin loppu viimein tyytyväisiä, kun kaveri kirjotti minulle viikon ilmaiset treenit salille ja käski tulla uudestaan.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *